runopiiriin 7.2.

Runopiiri taas huomenna lauantaina klo 20/21 tienovilla. Tällä kertaa luetaan William Carlos Williamsia, Markus Jääskeläisen kääntämänä.

Muutamia runoja kun painaa tästä.

Taustatietoja.

runopiiriä varten

Huomenna, 31.1. on taas runopiiritystä, klo 20/21 tienoilla.

Tällä kertaa uudempaa luettavaa, Brian Pattenin "Itseään määrittelevä proosaruno" (mm. kokoelmassa The Mersey Sound, 1967)


Itseään määrittelevä proosaruno

Julkisesti runon pitäisi riisuutua ilkosilleen ja vilkuttaa lähimmälle ohikulkijalle. Sen pitäisi hakeutua ennemmin varkaiden ja rakastavaisten kuin lehtimiesten ja kustantajien seuraan. Matemaatikon huomatessaan sen pitäisi irrottaa algebra tämän mielestä ja korvata se runoudella; runoilijan havaitessaan sen pitäisi irrottaa runous tämän mielestä ja korvata se algebralla. Sen pitäisi rakastua lapsiin ja hurmata heidät saduilla. Sen pitäisi odottaa portaassa kavereidensa kotiinpaluuta kahden vuoden ajan, sitten astua ulos ja löytää heidät kaikki kuolleina.

Kun sähköt katkeavat, sen pitäisi käyttää tummia laseja ja leikkiä sokeaa. Sen pitäisi johdattaa kaikki turvassa kulkevat keskelle ruuhkaista tietä ja jättää heidät sinne. Sen pitäisi ripotella puuntuhoojia kaikkien sellaisten puujalkaisten ihmisten makuuhuoneisiin, jotka eivät kavahda viattomien satuttamista eivätkä näe sellaisia vivahteita ylipäänsä. Sen pitäisi huutaa PAHUUS! PAHUUS! kaikkien maailman pörssitalojen katoilta. Sen ei tarvitse teeskennellä olevansa virkailija tai kirjastonhoitaja. Sen pitäisi olla ystävällinen, se on vastakohtien väistämätön yhtäläisyys. Sen ei koskaan tulisi itkeä, paitsi silloin kun se on yksin ja se on peittänyt kaikki peilit ja tukkinut kaikki aukot.

Runouden pitäisi etsiä kalvakkaat ja lyyriset pariskunnat ja kulkea niiden kanssa talleille, hylättyihin makuuhuoneisiin ja moottorittomiin autoihin Hauskan Pitoon. Sen pitäisi mennä palaviin tehdasrakennuksiin silloin kun on liian myöhäistä pelastaa ketään. Sen ei pitäisi kiinnittää mitään huomiota oikeaan nimeensä.

Runouden pitäisi näyttäytyä lojumassa liikenneonnettomuuksien liepeillä ja sihisemässä sammutetuissa kaasuliesissä. Sen pitäisi raapustella nymfomaanin salaisuudet luokan liitutaululle, tarjota hänelle mato joka sanoo: sisällä on pieni omena. Kello kuuden aikaan illalla runouden pitäisi harrastaa ruutuhyppelyä kaduilla ja etsiskellä väistöliikkeitä ihmisten roskiksista. Aamunkoitossa sen pitäisi lähteä makuuhuoneesta ja mennä ensimmäisellä bussilla kotiin vaimonsa luokse. Iltasella sen pitäisi jututtaa tyttöä, jota kukaan ei halua. Sen pitäisi näyttäytyä pilvenpiirtäjän ikkunalaudalla seisoskelemassa ja sillalla tiili sidottuna sydämensä ympärille. Se on hirviö, joka piileskelee pimeässä lastenhuoneessa, se on arpi kauniin miehen kasvoilla. Se on viimeinen ruohonkorsi, joka poimitaan kaupunginpuistosta.


- - -

(maaria käänsi jotakuinkin)

(alkuteksti)

(Brian Pattenin haastattelu)

Runotulkinnasta juttu

"Runo aukeaa vähilläkin välineillä"

Äidinkielenope kertoo runojen opettamisesta lukiolaisille.

Runopiiriä tänään!

Runopiirissä tänään:

Aleksis Kivi: Äiti ja lapsi

Kanavalla joskus klo 20/21

Runopiiri #1

Thomas Moore: The Light of Other Days

OFT, in the stilly night,
Ere slumber's chain has bound me,
Fond Memory brings the light
Of other days around me:
The smiles, the tears
Of boyhood's years,
The words of love then spoken;
The eyes that shone,
Now dimm'd and gone,
The cheerful hearts now broken!
Thus, in the stilly night,
Ere slumber's chain has bound me,
Sad Memory brings the light
Of other days around me.

When I remember all
The friends, so link'd together,
I've seen around me fall
Like leaves in wintry weather,
I feel like one
Who treads alone
Some banquet-hall deserted,
Whose lights are fled,
Whose garlands dead,
And all but he departed!
Thus, in the stilly night,
Ere slumber's chain has bound me.
Sad Memory brings the light
Of other days around me.

------

Suomennos (Maaria Pääjärvi)


Eräiden toisten päivien hohde

Usein hiljaisessa yössä
ennen kuin uni sitoo minut kahleisiinsa
muisti kiintyväinen valaisee minut
eräiden toisten päivien hohteella:
hymyin, kyynelin
lapsuusvuosin,
silloin lausutuin rakkauden sanoin,
loistavin silmin,
jotka nyt ovat himmeneet ja sammuneet,
iloisin sydämin - nyt murtunein.
Niin hiljaisessa yössä
ennen kuin uni sitoo minut kahleisiinsa
muisti alakuloinen valaisee minut
eräiden toisten päivien hohteella.


Kun muistan ystävät kaikki,
jokaisen kiinni toisessaan
olen nähnyt ympäriltäni langenneen
kuin lehtien talven säissä.
Minusta tuntuu kuin olisin
hän, joka yksin kulkee
läpi juhlasalin tyhjenneen,
josta valot ovat sammuneet,
jonka seppelet ovat kuihtuneet
ja kaikki lähteneet paitsi hän.
Niin hiljaisessa yössä
ennen kuin uni sitoo minut kahleisiinsa
muisti alakuloinen valaisee minut
eräiden toisten päivien hohteella.

Runopiiri tänään

#kirjan runopiirissä tänään klo 20:

Thomas Moore: The Light of Other Days